Nykyajan maailmassa on ristiriita sen välillä mitä tiedetään ja mitä meille kerrotaan. Uutta tietoa on vaikea tuoda koska vanhaa ei saada poistettua. Vaikka jotkin dogmat olisivat osoittautuneet jo vähintäänkin ristiriitaisiksi tai jopa vääriksi, pitävät tietyt tahot niitä yhä yllä vahvasti. Tähän osittain perustuvat myös valtion uudet ravitsemussuositukset. Tähän suureen postaukseen olen kasannut mielipiteeni ja artikkeli on nätisti jaettu erilaisiin alaotsikoihin aiheisiin liittyen. Voit siis hyvin lukea tämän useammassa osassa putoamatta kärryiltä. Valtion ravitsemussuositukset näet näistä kuvista: PYRAMIDI & LAUTANEN
Monipuolisuus ja
Valintojen merkitys. Aloitetaan positiivisista huomioista. On hienoa
huomata että ravitsemussuosituksissa painotetaan monipuolista ruokavaliota,
tarjotaan paljon vaihtoehtoja erilaisille ruokavalioille. Samoin on hyvä että
ruokavalioon luotiin joustoa, pyramidissa on jopa tilaa ns. ”sattumille”, eli
on hokattu se, että ruokavalion ei tarvitse osua 100% nappiin joka päivä. Päivittäisillä
valinnoillasi ja pienillä valinnoilla on kuitenkin suuri merkitys, sinänsä
sattuma on siis aika hyvä sanavalinta. Laadullisesti heikomman ruoan ei tulisi
olla osa ruokavaliotasi, vaan lisä, tai satunnainen pala. Liiallinen kuri ja
tiukkuus harvoin johtaa hyviin tuloksiin.
Ravintoainerajojen
muutokset. Ei sillä että kannattaisin tarkkaa laskemista ravintoaineista,
se ei usein ole normaalilla terveysliikkujalla tarpeen, mutta luvut ovat hyviä
osviitan antajia. Hienoa että kauheista rasvapeloista ollaan jo vähän
siirtymässä pois (kohta lisää rasvasta), ja hieno että hiilihydraattien
rajoittamista on alettu hieman tarkastaa. Minun mielestäni hiilihydraatteja ei
tarvitse poistaa, karppaus ei ole tarpeen. Pärjäät hyvin ilmankin. Mutta
toisaalta suuret määrät hiilihydraatteja ovat lähinnä tarpeen vain
urheilijoille. Arkipäivän sankarit selviävät varmasti hyvin 100-200g päiväannoksella
ja sinne päin. Päivän energiansaannista tuo vastaisi noin kolmas- tai
neljäsosaa. Kasviksia on aina syytä painottaa. Hedelmien ja vegejen määrä on
aina ensimmäisiä asioita joita katson ihmisen ruokavaliossa. Se usein antaa
hyvän kuvan siitä, kuinka yksilö syö, ja mitä hän syö. Vaikka en lähtisi
grammamääriä laskemaankaan, voitaisiin kuitenkin sanoa että suurimmalla osalla
ihmisistä pieni kasvisten lisäys olisi tarpeen.
Proteiinin väheksyntä.
Proteiini on erittäin tärkeä ja olennainen ravintoaine, ja onkin kumma että
sen painotus on ravintosuosituksissa pienempi. Jopa terveysliikkujalla joka käy
salilla, on korostunut tarve proteiinille. Proteiinilla on myös hieno taito
olla vaikuttamatta rasvamassasi nousuun. Ylensyönnin aikana pieniproteiininen
dieetti nostaa painoasi vähemmän kuin keski- ja korkeaproteiininen dieetti,
mutta rasvamassa kasvaa samalla tavalla.[1]Kaiken lisäksi proteiini on myös
loistava kylläisyyden tukija.
Punaisen lihan pelko on mielestäni aivan liiallista. Eräskin
melko uusi meta-analyysi (kooste lukuisista tutkimuksista) koosti kaiken
kaikkiaan yli miljoona ihmistä kasanneet tutkimukset eikä oikeastaan löytänyt
punaisen lihan aiheuttavan riskiä sydän ja verisuonitaudeille, saati
sydänkohtauksille tai diabetekselle. [2] Hauskimpia faktoja punaisen lihan
vaaroista on se, että ihmiset jotka syövät usein punaista lihaa omaavat enemmän
huonoja tapoja, kuten tupakoinnin, prosessoidun ruoan mättämisen ja laiskuuden.
Tästä johtuen punainen liha naulataan seinään kuolemantuottajana. Lisäksi
tutkimustieto punaisen lihan syöpäriskistä on hyvin ristiriitaista, tuloksia on
molemmin puolin.[3,7] Useimmat meta-analyysit eivät löydä selkeää ja tasaista
yhteyttä. Prosessoitu liha (hodarit, hampparit ja muut) kuitenkin voi sisältää
enemmän ikäviä vaikutuksia kun sitä nautitaan liikaa.
Kananmunienkin rajoittaminen on ihan älytöntä. Tästä voidaan
puhua lisää myöhemmin, mutta kyseessä on yksi parhaista ruoka-aineista joita
voi nauttia.
Tyydyttyneet rasvat. Haluan
sanoa heti alkuun että koko ravitsemustiede ja ravintosuositukset rasvojen
ympärillä on nykyään täysin FUBAR (F’d Up Beyond All Reason).
Apulaisprofessori
Ursula Schwab kommentoi iltalehdessä että ravitsemusasiantuntijat ovat
yrittäneet takoa kalloihimme että tyydyttyneet rasvat ovat pahoja siitä
kuitenkaan oppimattamme. Ihan totta. Ja
samalla voidaan sanoa että tyydyttyneiden tai ”pahojen rasvojen” vaarallisuus
on monesti tieteellisesti tyrmätty, todettu virheelliseksi tai vähintään
laitettu kyseenalaiseksi. Esimerkkinä
yli 300 000 ihmistä kattanut meta-analyysi joka yksinkertaisesti totesi
näin: ”There is no significant evidence
for concluding that dietary saturated fat is associated with an increased risk
of CHD or CVD”. [4] Onko ihmekään että nämä kalloontakomiset eivät iskostu
meidän tajuntaamme? Todisteita on taas kerran molemmin puolin, mutta kovat
rasvat saavat ehdottomasti aivan turhan paljon lokaa niskaansa. Tästä puhun
myöhemminkin, mutta sanotaan lyhyesti, että ainoita pahoja rasvoja ovat
trans-rasvat. Toiseksi, liiallinen rypsiöljyn ja muun teollisen omega-6 rasvan
kuluttaminen ei todellakaan tarjoa terveyshyötyjä. [6] Suosi luonnollisia
rasvan lähteitä (oliivi- ja kookosöljy, voi, avokadot, yms) ja syö rasvaa
monipuolisesti ja kohtuudella! Nämä suositukset eivät vakuuta.
Suola. Yhden
tietyn pieneen ravintoaineen manipulointi ei todennäköisesti ole valinta elämän
ja kuoleman välillä. Mikä tahansa liikaa nautittuna on vaarallista.
Vesimyrkytykseenkin voi kuolla. Suola on saanut paljon pahaa niskaansa, ja sen
käyttöä haluttiinkin taas rajoittaa. Ongelma suolaan liittyvissä tutkimuksissa
on taas kerran ollut tutkimusten laatu. Monesti ravintotutkimukset ovat kuvailevia,
eli toisin sanoen otetaan kasa ihmisiä, etsitään tiettyä ongelmaa ja vedetään
johtopäätös ihmisen elämäntavoista, jotka usein tukevat hypoteesia tai
rahoittajaa. Eli kuvaileva tutkimus on tutkimuksen verran vajaata toimintaa.
Mitään ei tutkita. Pääasiallinen uusin tutkimuksellinen yhteenveto sanoo taas
kerran, ettei suolan käytöllä ja terveysongelmilla ole tasaista jatkuvaa
näyttöä. [5]On kuitenkin hyvinkin mahdollista, että raju suolan käyttö osoittaa
joskus sydän ja verisuonitautien riskiä, mutta samalla erot voivat
mahdollisesti olla myös hyvin henkilökohtaisia, ja toisaalta on ajateltava
muita ravinnollisia tekijöitä. Mietitään tuotteita joissa on paljon suolaa?
Herkut, sipsit, vaaleajauhoiset tuotteet, kaikki yleensäkin teollinen,
prosessoitu ja usein vähärasvainen ruoka, jne. On syytä hieman miettiä mistä
liika suola tulee. Jos suolaa käyttää maustamaan itse tehtyä, aidoista
luonnollisista raaka-aineista kokattua ruokaa, onko vaikutus sama? Joten ehkä
maalaisjärjellä pärjää ilman suolan saannin tarkkaa milligrammoittamista?
Mitä me tarvitsemme
ja mitä meidän tulisi syödä? Mielestäni valtion ravitsemusneuvottelukunta
ampuu tässä vähän joka paikkaan. Toisaalta nyt on ymmärretty kuinka keho
oikeasti tarvitsee rasvoja ja proteiinia, samoin kasvisten tärkeyttä
korostetaan, mutta sitten ruokapyramidissa nähdään erikseen jaoteltuna osasto
leiville, puuroille ja muille ja osasto täysjyvätuotteille ja perunoille. Näitä
täysjyvätuotteita kutsutaan ”lisäkkeiksi”. Minulle jää hieman epäselväksi
ravitsemustieteen se osa, joka puhuu valkoisen ja prosessoidun viljan
tarpeellisuudesta ja oleellisuudesta terveydelle. Miksi valkoinen ja
täysjyväjauho on tarkoituksella eroteltu, ja miksi ne ovat samassa arvossa?
Lisäksi riisi on hyvää ja terveellistä jopa valkoisena, ja perunoidenkin roolia
voisi korostaa. Samalla on outoa että pyramidi korostaa vähärasvaisia
maitotuotteita ja lihatuotteita mutta haluaa silti että lisäämme
lautasmalliimme pikkukipposen lähes puhdasta öljyä? Öh? Hyvä, että pähkinät
ovat saaneet huomiota. Me vähennämme rasvaa niin paljon kaikkialta että
joudumme lisäämään sitä ulkoisesti ruokavalioomme.
Voidaan hyvin sanoa että minulle jäi käteen hyvin sekalainen
ja solmuinen kimppu ohjeita. Voidaan samalla väittää etten ole aivan samaa
mieltä ravitsemuksen suuntaamisesta kuin näiden suositusten tekijät. En
kuitenkaan sano että ihan päin honkia olisi menty, tuskin huonoja tuloksia
noillakaan neuvoilla saa. Minua vain toisinaan häiritsee syvästi kuinka jotkin
olettamukset ja epävarmat tiedot nousevat niin vahvoiksi ohjenuoriksi kuin
ravitsemuksen alalla on käynyt. En tässä postauksessa lähtenyt puskemaan esille
sen kummallisempia tieteellisiä perusteita ja argumentteja jottei homma
paisuisi liian pallokalaksi, mutta kaikkeen tähän voidaan puuttua lisää
erikseen myöhemmin! Haluan vielä huomauttaa etten ole millään tavalla
virallinen tai koulutettu ravitsemusterapeutti, ja että kommenttini ja
suositukseni on nähtävä mielipiteinä ja näkemyksinä kaikesta lukemastani ja
tietämästäni suorien ohjeiden sijaan.
Lähteet:
1: Bray, G.
Ym. 2012. Effect of Dietary Protein Content on Weight Gain, Energy Expenditure,
and Body Composition During Overeating
2: Micha,
R. Wallace, S. Mozaffarian, D. 2010. Red and Processed Meat Consumption and
Risk of Incident Coronary Heart Disease, Stroke, and Diabetes Mellitus : A
Systematic Review and Meta-Analysis.
3: Missmer,
Ym. 2001. Meat and dairy food consumption and breast cancer: a pooled analysis
of cohort studies
4: Siri-Tarino, P. Sun, Q. Hu, F. Krauss, R. 2010. Meta-analysis of prospective cohort
studies evaluating the association of saturated fat with cardiovascular disease
5: Storm,
B. Yaktine, A. Oria, M. 2013. Sodium Intake in Populations: Assessment of
Evidence. Washington, DC: The National Academies Press,
6: Ramsden,
C. Ym. 2013. Use of dietary linoleic acid for secondary prevention of coronary
heart disease and death: evaluation of recovered data from the Sydney Diet
Heart Study and updated meta-analysis
7: Cho, E.
Ym. 2010. Red meat intake and risk of breast cancer among premenopausal women.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti