Miksi himoitsemme roskaruokaa, ja kuinka sitä voidaan käyttää hyödyksi

Kaikki mikä on herkullista, on lähes poikkeuksetta ”epäterveellistä”, eikös? Näin ovat varmasti kaikki teistä joskus sanoneet tai ajatelleet. Ei ole mikään salaisuus että itsekin nautin ruoasta, tykkään kokkailla, ja ennen kaikkea olen myös suuri suklaan ja muiden herkkujen ystävä. Kukapa ei toisinaan nauttisi sipseista, leivoksista, kekseistä, pikaruoasta tai muista paheista? Mutta miksi nämä kaikki kielletyt hedelmät ovat niin koukuttavia ja herkullisia? Oikeastaan meidän pitäisi kysyä, mitä pikaruoka ja herkkuvalmistajat ja ravintolakokit tietoisesti tekevät, jotta me kuolaisimme heidän ruokiensa perään? 

Tarkastellaan seuraavaksi sitä, miksi me himoitsemme tiettyjä ruokia, ja kuinka me voimme käyttää näitä teorioita hyvinvointiasi tukevien tapojen muodostamiseksi. Ruoan miellyttävyydellä ja himoitsemiselle on paljon teorioita ja malleja, esittelen ohessa omat suosikkini. Katsokaa vähintäänkin käytännön vinkit ja lopun johtopäätökset, jotta saatte parhaimman hyödyn artikkelista! 

NAUTINTOYHTÄLÖ

Kalorit + Makunautinto. Tämä on tärkeä yhdistelmä. Herkullinen ja kuolattava ruoka vaatii taustalleen sekä energiaa että loistavia makuja. Jos jompikumpi poistetaan, vähenee himomme ja halumme syödä tätä ruokaa. Tämä on yleensä yksi suurimmista vähäkaloristen kevyttuotteiden kompastuskivistä: se poistaa kalorit, muttei lisää makuelämystä. Normaali suurempikalorinen tuote maistuu lähes poikkeuksetta paremmalta. Jos olet ikinä syönyt kevytsipsejä tai juonut lightbisseä, ymmärrät vähintäänkin mitä tarkoitan.  

Myös ravintoaineilla on merkitystä. Rasvan ja sokerin kuin myös rasvan ja suolan yhdistelmät ovat ihan lyömättömiä herkkuja. Jos joku näistä ainesosista poistetaan, katoaa taas kerran kaloreita, eikä ruoka oikein maistu samalta. Tämän näkee tutkimalla mitä vain sipsiä tai suklaapakettia. Ne sisältävät aina hyvät määrät rasvaa, vaikkei sitä välttämättä tarvittaisikaan.

Suurikalorisuus on ihan pätevä peruste meidän ruokahimoihimme. Olemmehan joskus olleet kaikki selviytyjiä tällä karulla pallolla. Evoluutiosta on jäänyt tarve suurikalorisille mätöille, ja mikäs sen herkullisempaa ja täyttävämpää kuin perhepizza. Ihan vain tietomme ja odotuksemme ruoan kaloripitoisuudesta saattaa manipuloida kylläisyyttämme ja kehomme reaktiota, vähät välittäen siitä, mitä safkassa oikeasti on. 

Käytännön vinkki: Tee monipuolista aitoa ruokaa. Vältä ravintoaineiden turhaa eliminointia tai fobioita ja luo runsaita makuja. Ennen kaikkea syö ruokaa josta pidät ja nautit! Ylimääräiset kalorit harvoin tulevat oikeista aterioista, piru makoilee siellä välipalojen, ulkona syömisen ja naposteltavien kuin myös teollisten ja pahasti prosessoitujen ruokien joukossa.

KONTRASTITEORIA

Herkullinen ruoka sisältää vastakkainasettelua. Pehmeä ja rapea on yksi loistava kontrasti, samoin suolainen ja makea. Aasian kokkailut perustuvat hyvin usein puhtaasti suolaisten ja makeiden makujen sekoitteluun. Myös ruoan lämpötilalla ja sen vaihteluilla on hyvä kontrasti. Samoin sanotaan että herkullinen ruoka usein sulaa suussa. Tämä on myös kontrastiteoriaa tukeva osa-alue. Hyviä esimerkkejä on taasen vaikka pizza, jossa rapea kuori kohtaa pehmeät täytteet. Samoin ranskalaiset ja muu uppopaistettu safka on aina herkkua. Kylmään jäätelöön ei ole kummallista lyödä lämmintä kastiketta tai leivosta kylkeen. 

Jostain syystä tällaiset kontrastit ja jännittävät vivahteet saavat aikaan aivoissa kaikenlaisia kivoja reaktioita jotka johtavat siihen että tämä kokemus saattaa olla hyvinkin hedoninen. Samaan ilmiöön törmätään muun muassa videopeleissä. 

Käytännön vinkki: Koeta luoda terveellisempiä kontrasteja. Oma suosikkini on maitorahka tai turkkilainen jogurtti johon on sekoitettu kovakuorisempaa hedelmää kuten omenoita tai päärynöitä ja maapähkinävoita. Tai illalla napostele dippiä kesäkurpitsasipsien, taikka porkkana- tai kurkkutikkujen kera. Luovalla mausteiden käytöllä luot loistavia makean ja suolaisen yhdistelmiä.

AISTINOMAINEN KYLLÄISYYS

 

Kolmen S:n ilmiö, eli sensory-specific satiety. Aistinomainen kylläisyys tarkoittaa sitä, että ruoan herkullisuus ja himoamisen ja kuolaamisen määrä vähenee jokaisella kuluvalla minuutilla. Aistimme tottuvat tämän herkun jatkuvaan takomiseen päässämme ja mahassamme, tajuamme siis vähemmästäkin että kyseinen ruoka on herkkua. Mahdollisesti myös tämän syyn takia hitaasti syömällä mätämme todennäköisesti vähemmän ruokaa.

Tämän takia ravintoloissa tarjotaan usein lukuisia ruokalajeja sekä tyyliltään erilaisia ruokia ja ainesosia. Tämän syyn takia se ateria myy usein paremmin kuin pelkkä hamppari. Aistinomainen kylläisyys on myös syy sille, miksi kaikilla teillä on jälkiruoalle oma maha. Vanha sanonta tosiaan pitää paikkansa: jälkiruoalle on aina tilaa. Tämä johtuu täysin aistinomaisesta kylläisyydestä. Vaihtamalla ruokalajia täysin erilaiseen emme olekaan enää aivan niin kylläisiä ja jaksamme tyhjentää vielä sen jätskikulhon.

Käytännön vinkki: Ota pieni annos herkkua, syö se, laita loput jemmaan ja odota kymmenisen minuuttia. Jos mielesi yhä tekee tätä herkkua, ota pieni annos lisää. On hyvin mahdollista ettei sitä safkaa tee enää mieli. Syö vain niin kauan kun ruoka on yhtä hyvää kuin ensipuraisulla.

MEGAKOON SEURAUKSET

Tästä muistuu mieleen hauska tutkimus siitä kuinka elokuvakävijöille jaettiin väljähtynyttä ja suoraan sanoen surkeaa popcornia ilmaiseksi. Juuri sellaista joka vain narisee hampaissa ja maistuu pahvilta. Poppareita jaeltiin erikokoisissa astioissa. Ja silti, vaikka ruoka maistui aivan skeidalta, söivät ihmiset silti enemmän jos saivat isomman saavin. 

Isompien lautasten ja suurempien ruokamäärien eteen saamisen on todettu lisäävän syödyn ruoan määrää ilman että edes huomaat sitä. Isommat annoskoot ja plusateriat toimivat siis oikein hyvin herkullisina mättöinä. Odotuksemme ruoan suurista kalorimääristä tosiaan saavat myös aikaan suuremman nälän ja ruoan odotuksen tunteen. Eli taas kerran kalorisääntöön palataksemme, mielemme tekee usein sitä isompaa annosta, vaikkemme sitä tarvitsisikaan.

Käytännön vinkki: Et oikeasti tarvitse sitä isompaa ateriaa. Valitse pienempi. Tähän ei mitään taikaa ole. Kotiolosuhteissa ota pienempi lautanen ja enemmän vegejä. Simppeliä touhua.

MUISTOTEORIA 

Rottatouille opetti meille sen verran että ravintolakriitikon lapsuuteen vetoaminen saa aikaan hyviä arvosteluja. Ja tämä on oikeastaan ihan totta. Toisinaan himoitsemme tiettyjä ruokia sen takia, mitä ympäristössämme sen syöntihetkellä on joskus ollut. Hyvät ystävät, positiiviset ja ikimuistoiset hetket ja tapahtumat, kaikki sitovat meitä myös siihen ruokaan. Ehkä juuri tämän takia toisinaan himoamme enemmän sitä alkoholia koska tuppaamme juomaan sitä hyvässä seurassa ja hauskaa pitäen. Ja totta kai hyvissä pippaloissa ja on aina karkkia ja sipsiä tarjolla. Monet herkut kumpuavat Anton Egon tavoin myös lapsuudestamme. 

 

Käytännön vinkki: Tiedosta se, että saatat himoita ruokaa vain läsnä olleen seuran, tunteen tai muiston takia. Et välttämättä himoitse sitä makua tai niitä kaloreita yhtään enempää. Tässä on vahva linkki tapojen muodostamiseen ja tunnepohjaiseen syömiseen. Monet syövät myös tylsyyttään.

JOHTOPÄÄTÖKSET

Joten kyllä, ruoasta nauttiminen on aika monimutkaista. Parhaat vinkit joita voin antaa terveellisimpiin ratkaisuihin ovat tässä:

1.  Syö aitoa, itse tehtyä ruokaa
2. Luo terveellisiä kontrasteja ruokaasi hyödyntämällä mausteita, kokkaustapoja ja eri raaka-aineita
3. Syö vain niin pitkään kun ruoka on yhtä hyvää kuin ensipuraisulla. Pidä pieniä taukoja herkuttelun aikana ja tarkista, tekeekö mielesi enää kyseistä ruokaa.
4. Käytä pienempiä lautasia, valitse pienempiä annoksia. Se usein riittää sinulle oikein hyvin.
5. Tiedosta syyt syömisellesi ja tiettyjen ruokien himoamiselle
6. Nauti ruoasta itseäsi rajoittamatta ja kieltämättä! Ruoka ei ole pelkkää polttoainetta, eikä herkuttelua tulisi ikinä täysin kieltää.

Lähteet:
1: Havermans, R. Janseen, T. Giesen, J. Roefs, A. Jansen, A. 2009. Food liking, food wanting, and sensory-specific satiety. Appetite, 52 (1), 222-225.
2:  Witherly, S. Why humans like junk food.
3: Duhigg, C. 2012. The Power of Habit