Kuvan lähde |
Ajatuksemme ruoasta voi muokata sitä kuinka kehomme siihen
reagoi. Tämän kuukauden tutkimuspoiminnat koskevat hämmentäviä yhteyksiä
mielemme ja kehomme välityksellä ruokaa syödessä. Kehomme jostain syystä
hämmentyy ja tottelee ajatuksiamme syödystä sen sijaan mitä oikeasti lapamme
sisään. Päivän päätutkimuksena on hieno pirtelötutkimus, ja asiaa tuetaan myös
hassujen makeutusainekokeilujen kautta. Jos tutkimusmenetelmät itsessään eivät
kiinnosta, kelaa hieman ja katso johtopäätöksiä artikkelin lopusta!
Crum ja kumppanit tekivät vuonna 2011 mielenkiintoisen
tutkimuksen. He tutkivat kehomme nälkähormonin eli greliinin muutoksia kun
vedämme mukillisen ihanaa pirtelöä. Jujuna oli se, että vaikka juoma pysyi
saman, toiselle ryhmälle uskoltetiin sen olevan ns. ”laihdutustuote” vähine
kaloreineen, toisille taas sanottiin että kyseessä on mässäilevä kaloripommi.
Ja kumma kyllä kehomme reaktio oli näissä tapauksissa erilainen.
METODIT
Eli 46 koehenkilöä, iältään 18-35v ja painoltaan ihan
normaalin kokoisia, kutsuttiin vierailulle kahdesti niin että vierailujen
välillä kului yksi viikko. Tyypit olivat paastonneet yön yli, eivätkä kantaneet
diabetestä tai muutakaan tutkimukseen vaikuttavaa ongelmaa. Joskin näiden
henkilöiden sukuhistoriaa ei tongittu sen enempää. Kuitenkin, heille kerrottiin
että koehenkilöille maistatetaan molemmilla kerroilla erilaiset (maultaan ja
ravintokoostumukseltaan) pirtelöt, joiden tarkoitus oli kuulemma tarkastella
makukokemuksia ja kehon reaktioita niihin. Toinen pirtelöistä sisälsi 140kcal,
toinen 620kcal. Nämä pirtelöt on nähtävillä kuvissa alapuolella:
Kuvien lähde |
Totuus on kuitenkin se, että pirtelö oli yksi ja sama.
Vaikka oikean pirtelön kalorimääriä ei tutkimuksessa paljastettu, voisin
veikata että se on jossain näiden kahden välimaastossa, eli noin 300kcal
paikkeilla. Ekat mittaukset tehtiin jo 40 min ennen pirtelön juomista, jolloin
koehenkilöt saivat kuulla ja lukea tietoa pirtelöstä. Juoma vedettiin 40 min tämän tarkastelun
jälkeen. Mittauksia tehtiin vielä puolen tunnin päästä juomisesta. Mittailun
kohteena oli greliinitasot ja nälkä. Pirtelön jälkeen kyseltiin myös mausta ja
yksilön ruokarajoituksista.
MIKÄ GRELIINI?
Haluan nopsaa käydä tämän läpi niille jotka eivät tiedä. Eli greliiniä kutsutaan usein nälkähormoniksi. Greliini on linkki vatsan ja aivojen
välissä. Silloin kun ruokaa ei ole, keho alkaa puskea greliiniä joka sitten kertoo mielelle ja
hermostolle että nyt on nälkä. Greliini voi toimia myös säännöllisesti.
Esimerkiksi aamulla herätessä greliinipitoisuudet lähtevät nousuun, samoin
greliiniä usein erittyy jo ennen ateriaa etenkin jos sinulla on säännölliset
ruokailuajat tai tiedät sen että ruokaa on pian tulossa.
Okei, mitä greliini tekee? Se lisää ruokahalua, ja saa sinut
hinkuamaan korkea-energistä ruokaa, eli kaikkea mättösafkaa. Koska
selviytymisesi kannalta olisi parempi syödä hyvin ja paljon. Greliinin erittyminen saa myös aikaan
hormonireaktioita, ja kasvuhormoni sekä
IGF-tasot lähtevät nousuun, jotka ovat merkittäviä tekijöitä kehon
proteiinitasapainossa. Tämän takia syöminen vasta myöhemmin syömisen jälkeen
(½-2h) voisi välillä olla ihan fiksuakin. Sen lisäksi greliini osallistuu
sokeritasapainojen säätelyyn, korjailee sydän ja verisuonijärjestelmiämme, ja
tukee vastustuskykyämme! Greliini voi jotenkin kummallisesti toimia myös
masennuslääkkeenä. Älkää kysykö miten. Kuitenkin yhteys lohtusyömisen sekä ns.
palkkiosyömisen ja ahmimisen ja greliinin välillä on hyvinkin mahdollinen.
Tiivistettynä, kun maha on tyhjä, erittyy greliiniä ja nälkä
syntyy. Kun syöt greliinitasot tippuvat ainakin reilu tunniksi ruoan määrästä
riippuen ja palaavat sitten lähtökuoppiin.
TULOKSET
Mättöpirtelö sai odotuksemme korkeammalle. Se siis nosti
greliinitasot huomattavasti korkeammalle kuin terveyspirtelö. Samoin se myös
romahdutti greliinitasoja huomattavasti enemmän. Fysiologisesti olimme siis
paljon tyytyneempiä ja enemmän ”täynnä” kuin terveyspirtelön kanssa, jonka
vaikutukset greliinitasoihin jäivät aika mitättömiksi. Nälän
kokemuksissa ei kuitenkaan eroja niinkään ollut, kumma kyllä.
SAMANLAISIA JEDITEMPPUJA
Tämän tutkimuksen lisäksi halusin tuoda
esille nopsaan pari jännää juttua makeutusaineista. Ne voivat nimittäin myös huijata
kehoa reagoimaan olemattomaan. Eli on tehty tutkimuksia siitä kuinka
kalorittomat makeutusaineet vaikuttavat kehomme hormonitoimintaan, ja tulokset
ovat erikoisia:
Pepino ja kumppanit huomasivat että kaloriton makeutusaine
sukraloosi aiheutti koehenkilöiden (n=17) kehossa veren glukoosipitoisuuksien
nousua ja tätä myötä myös insuliinireaktion.
Ihan vain koska kyseessä oli makea juoma, vaikka se ei mitään
sisältänytkään. Tässä vaiheessa tulee kuitenkin jännä käänne: kyseessä oli
huomattavasti ylipainoinen koeryhmä. Sitten kun sama testi on viety
pienempipainoisille ja terveemmille yksilöille, samaa reaktiota ei enää nähdä.
Ford ynnä muut esimerkiksi eivät löytäneet hormonitason muutoksia omalla
normipainoisella koeryhmällään (n=8). Eli ylipainoisuus ja sanotaanko että
liian runsas syöminen voi helpommin altistaa mielen luomaan reaktioita
kehossamme niin odotuksista kuin ajatuksistakin ruoasta.
JOHTOPÄÄTÖKSIÄ
Eli odotuksemme ruoasta ja jopa sen maku itsessään saivat kuin saivatkin aikaan kehossa fysiologisen reaktion vaikka ruoan varsinainen sisältö saattoi vaihdella. Hassuja juttuja. Mitä nämä tutkimukset viittavaat on se, että aivoillamme on aika paljon sanavaltaa siihen miten reagoimme erilaisiin ruokiin. Makeat ja tiedostetusti suuret mätöt ja "phaat ruoat" aiheuttavat suuremman reaktion kehossamme kuin kaikenmaailman laihdutus- ja terveystuotteet. Vaikka sisältö olisikin sama.
Tämä on pelottava ajatus kun mietitään
elintarviketeollisuutta. Jos paketissa lukee että tuote on terveellinen ja
sisältää paljon hypetyksiä, saako se eri reaktion aikaan kuin tuote jossa
moisia väitteitä ei tueta? Jos syötämmekin kehoon törkeää sokerihuttua koska se
muka on ”korkeakuituista”, ja kehomme luulee niin. Saamme vahingossa sisään
aivan liikaa väärää kamaa. Samoin kärsimmekö turhaan ihan vain sen takia, että ajattelemme ruokaa vähäkalorisena ja terveellisenä sen sijaan että ottaisimme ennakko-oletuksen siitä että tulemme siitä täyteen? Asia kaipaa vielä paljon selvittelyä, mutta taitaa
olla selvää että pelkästään ruoka ei vaikuta kehoomme, vaan mieli ja
odotuksemme ja ajatuksemme ovat vahvasti remmissä mukana.
Lähteet:
Crum, A.
Corbin, W. Brownell, K. Salovey, P. 2011. Mind over Milkshakes: Mindsets, Not
Just Nutrients, Determine Ghrelin Response
Pepino, M. Tiemann, C. Patterson, B. Wice, B. Klein, S. 2013. Sucralose affects glycemic and hormonal responses to an oral glucose load.
Ford, H. Peters, V. Martin, N. Sleeth, M. Ghatei, M. Frost, G. Bloom, S. 2011. Effects of oral ingestion of sucralose on gut hormone response and appetite in healthy normal-weight subjects.
Pepino, M. Tiemann, C. Patterson, B. Wice, B. Klein, S. 2013. Sucralose affects glycemic and hormonal responses to an oral glucose load.
Ford, H. Peters, V. Martin, N. Sleeth, M. Ghatei, M. Frost, G. Bloom, S. 2011. Effects of oral ingestion of sucralose on gut hormone response and appetite in healthy normal-weight subjects.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti