Mitä kokeiluni minulle opetti?

Viime viikolla höpisin omasta painonpudotusprojektistani TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ. Halusin hieman samaistua ihmisiin joilla on kiire pudottaa painoa, ja jotka ottavat jonkinnäköisen superdieetin omakseen useiksi kuukausiksi jotta pääsisivät rantakuntoon. Ja sehän toimi, ei siinä mitään. Opin prosessista hyvin paljon. Haluan jakaa nämä pointterit teidän kanssanne jotta teidän ei tarvitse kantapään kautta samoja asioita oivaltaa vaan pääsette suoraan menestyksen polulle! Lue jokaisen kappaleen lopusta nätti boldattu käytännön vinkki jos satut olemaan kiireessä!

OLET TAPOJESI UHRI

Monestiko oikeasti syöt kun sinun on nälkä? Monestiko se johtuu jostain aivan muusta? Minulla on huono tapa syödä kun minulle tulee tylsää tai kun kaipaan pientä taukoa koneen ääressä istumisesta. Saatan pamahtaa keittiöön ihan vain ottamaan vähän maapähkinävoita tai juustoa. Ei minulla ole nälkä tai mitään, kunhan vain tavasta ja mielihalusta käväisin. Siitä tuli pieni ongelma tämän projektin aikana. Sinun tulee ymmärtää mitkä asiat ajavat sinut syömään. Usein ne ovat tapoja, eivät tarpeita. Sinulla on tapana ottaa kahvin kanssa keksi tai leivos, sinulla on tapana ostaa kaupasta tiettyjä asioita. Ehkä sinulla on tapana syödä jotain illalla telkkarin ääressä. Kartoita tapojasi: Missä ja milloin tapasi tapahtuu, mikä tunnetila sitä ympäröi ja mitä olet sitä ennen tehnyt? Oliko joku muu ympärilläsi tavan tapahtumisen aikana? Kirjoita nämä seikat ylös, niin ymmärrät mitä teet ja miksi teet.

SUURENNUSLASI KOURAAN

 

Itsensä tarkkailu ja kalorit pamauttivat minut todellisuuteen. Vaikka puhuinkin kovasti kalorien laskemista vastaan viime viikolla, voin rehellisesti sanoa että se tuli tarpeen. Välillä saatamme tarvita pientä resetointia tai todellisuuteen pukkaamista, vaikka vain parin päivän kautta. On selvää, että ihmiset usein törkeästi aliarvioivat päivän kalorimääriään, enkä ollut poikkeus. Itsensä ja käyttäytymisensä tarkkailu on yksi parhaista työkaluista painonhallinnassa. Tässä vaiheessa minulla on huomattavasti parempi kuva siitä kuinka paljon ruokaa laitan sisääni. Okei, pientä neuroottisuutta on ilmassa, mutta silmämääräinen arviointi ja pieni harkinta ovat toisinaan tarpeen etenkin jos elää tällaisessa karkkihammaskulttuurissa. Kokeile kirjoittaa ravintopäiväkirjaa ihan kolmen päivän ajan. Kirjoita kaikki ja kirjoita rehellisesti. Saat hyvän kuvan siitä kuinka syöt ja kuinka paljon syöt. Se voi yllättää sinut niin hyvässä kuin pahassakin. 

AITO RUOKA ON PARASTA

Kalorini putosivat viimeisinä viikkoina alle 1600kcal tasolle. Se on vähän. Puhutaan kuitenkin melkein 80 -kiloisesta voimaharjoittelijasta. Sanomattakin selvää oli se, etten syönyt kylläisyyteen asti, söin siihen asti kun sen hetkinen ateria riitti. Nälkä oli ennen ruokailua, ja sen jälkeen. Jätin kaikki nestemäiset kalorit pois ja pidin proteiinitasot korkealla, koska halusin mahdollisimman täyttävää energiaa. Aitoa ruokaa ei tässä voita mikään. Lisäksi huomasin että tarvittava korkea proteiinin saanti on ihan helppo saavuttaa myös ilman lisäravinteita.  Vahva kuitupitoisuus ja kasvisten runsas kuluttaminen olivat hyviä vetoja. Vaikka kalorit olivatkin matalalla, ahmin silti päivän aikana reilusti yli puoli kiloa kasviksia. Eli lautasella oli kyllä ruokaa, ei epäilystäkään. Opin myös syömään paljon hitaammin. Tämä on mielenkiintoinen aihe itsessäänkin, mutta uskon että kaikki ihmiset hyötyisivät hitaammin syömisestä. Se voi olla hyvinkin ratkaiseva tekijä liialliseen ruoan kuluttamiseen. Syökää aitoa ruokaa ja syökää rauhassa.

YMPÄRISTÖ VOI OLLA SUURI HAASTAJA

Minulla on jonkun verran erinäisiä tapaamisia, kokouksia ja muita yhteisöllisiä sosiaalisia hetkiä ja kahvitteluja viikon aikana. Tämän lisäksi saatan satunnaisesti käydä ulkona tai ihmisten ilmoilla muutenkin kuin valmentamassa. Ympäristö lyö todella vahvan haasteen terveellisille valinnoille, vaikket olisikaan dieetillä. Minulle tarjottiin leivoksia, keksejä ja pullia jokaisen saakelin palaverin yhteydessä, samoja mykyjä tyrkytettiin jokaisen kahvin päälle pilkkahintaan ja kaupat olivat täynnä tarjousherkkuja. Oli tosi kivaa sanoa ei ja vaan haistella niitä kaikkia herkkuja tai tsekkailla kun kaveri mussuttaa pussin karkkia siinä vieressä. Kaikenlainen pieni herkuttelu on hyvin väkevästi läsnä nyky-yhteiskunnassa, ja jos ajattelit luopua tai vähentää herkuttelua, voi tämä osoittautua haasteeksi. En sano sitä, että kaikesta pitäisi kieltäytyä, mutta jos joka kerta vedät sen munkin kahvin kanssa tai ostat sen suklaapatukan kymmenen sentin alennusten takia, niin vaikeampaa se sinulle varmasti on kuin se, että yrität vain olla huomioimatta tätä nyky-yhteiskunnan makeanhimokulttuuria. 

KARSI VAIHTOEHTOSI

Tilanne oli tämä: Minulla oli hyvin rajattu ainesosaluettelo kädessäni joka päivä: Lihaa, kasviksia, kananmunia ja muutama hassu maitotuote. Siinäpä se. Loppuvaiheessa hedelmätkin olivat ulkona pelistä. Toisaalta tämä oli hyvin positiivinen asia. Minulla ei ollut vaihtoehtoja, joten minun ei tarvinnut miettiä asioita. Söin vain näitä asioita, piste. Ei enempää uhrausta, muuhun kuin siihen kuinka ne valmistaisin. Monia ihmisiä piinaa usein valintaväsymys. Puhutaan tahdonvoimasta vielä myöhemmin, mutta mitä vähemmän jouduin tekemään valintoja tai stressaamaan asioista, sitä todennäköisempää on, että tahdonvoimani pettää ja hairahdun dieetistäni. Jos pidän hommat todella rajattuna ja jääkaapin puolityhjänä, ei ongelmaa synny ja tahdonvoimani pysyy yllä ja onnistun tavoitteessani. Olen jo aiemminkin sanonut, jos sitä on kotonani, tulen sen syömään. Ensimmäinen askel on siis jättää tietyt ruoat kauppaan tai heittää ne pois. Lisäksi opin taas hieman lisää luovuutta keittiössä. 

Yksinkertaiset maut ja pienet muutokset arjen ruokaan tuovat ihmeitä jaksamiseesi. Kokeilin paljon uusia reseptejä ja ideoita, ja löysin muutaman todella helmen suosikin. Esimerkiksi kukkakaalista saa ihan mahtavaa perunamuusin korviketta, kuin myös kesäkurpitsasta tehty pasta oli yksi suosikkilisukkeitani. Vähennä siis vaihtoehtojasi paremman menestyksen takaamiseksi!

Hyvää, turvallista ja vapaata juhannuksen viettoa kaikille!